Where they might end up

For the last time

2009-10-04T23:18:01+03:00

Mie olen päättäny lopettaa tämän blogin pitämisen.

Muutan muuale, sei ole mikään salaisuus, tämä ei ole semmonen muutto. Semmonen lopettaminen.
Täälä on vain liikaa mitä mien ehkä haluais enää ajatella.
Parempi lähteä alusta.

Kiitos näistä vuosista täälä, tämä pn auttanu minua paljon.

http://marraskuinen.blogspot.com/

Ei otsikkoa

2009-10-03T22:16:01+03:00

Miten mie voin huomata joskus vuen jälkeen, etten vieläkhään ole ihan yli kaikesta?

Vain jolleki joka on niinkö mie, yhtä vitun tyhmä voi käyvä näin.

Ainahan sitä luuli kaikkea eikä koskaan tajunnu mistään mithään.

Molen tosi kaukana nykyhhään.

Ei otsikkoa

2009-09-17T19:10:01+03:00

Onpa taasen kulunu aikaa, vaikka niin, empä mie tiijä miksi mie tänne kirjotan eres :))
ko ikinä ole mithään tähellistä sanottavvaa.
Tulipa kuitenki välistä taas semmonen olo että vois vähäsen avautua tännekki.

Kyllä se sitte soitti mulle.
Ja met näimä perjantaina, ja se tuli meile yöksi ja kävi lauantaina kaupassaki minun puolesta, ko mie olin suihkussa.
Hääty olla, että pääsi sitte ristijäissiin.
Se on mukava kyllä, muttei siitä kukaan ota selvää. Sen piempi aikaset kaveritkaan oikein, niin mitenkä mie sitten.
Kait sitä taas joskus näkkee.

Huomena menen jasun kansen räkärockhiin kattomaan sydän, sydäntä.
Ekkaa kertaa livenä, ja nähjään karkkiaki sitte kai sielä. Tosi kivvaa, minusta :)
jaakko mennee kuitenki taasen isällensä kait, mie ainaki käsitin näin. Mutta on meilä kahestaanki hauskaa, ei siinä mittään.

Kohta on jo loma.

Ei otsikkoa

2009-09-02T07:13:01+03:00

Se varmaan tietää etten mie ole se, joka soittaa.
Että minusta ei koskaan tule ihmistä, joka roikkuu jonku miespuolisen perässä.
Ja anelee siltä, että tykkää minusta.
Eipä.
Enkä mie halvaakhaan.

Jos asiat on niinkö jussi sano niin kyllä mie hei ymmärrän.
Siitä vois puhua mulle.

Koska olis jees olla kavereita.
Sekään ei katos oikein onnistu jos ei pidetä yhteyttä.

En mie edes haluais enempää.

Sairas__________vakuutus

2009-08-31T22:15:01+03:00

Jatkettua omenamehua, ruokapäiväkirja, lineaarinen funktio, substantiivien taivutus.
Siittä non poka maanantai-illat tehty.
Minun pitäis kirjottaa killin tunnile joku lapsuusmuisto. Lapsuuslapsuus, mihin ikään se loppuu?
Ei se ole loppunu vielä. Kai tämä tarkottaa varhaista lapsuutta. Mihin se sitten päättyy.
SIihen ko ei enhään uskaltanu laskea pulkala samoista mäistä ko ennen, ko alko ajatella mitä sannoo? Mien oikein tiijä, mutta voin käyttää ehkä mielikuvitusta sen tehtävän kanssa. Onhan tässä aikaa viikko kokonainen niin.

Mien taija ottaa sitä matkaan täälä ko mie tulen. jasua.
Ei olis fiksua tua kethään ekala kerrala. Mie haluan nähä teitä sitten sielä. Teitä pieniä.
Eikä se ole sama asia jos joku täältä on mukana. Kumpikhaan niistä.
Ehkä sitten hiihtiksellä. Tai kesälä. tai joskus niin sitten. Minun tykö saapii kyllä tulla, ja onhan joku kai tulossaki. Kuulemma :)

Huomenissa alkaa varttia vaille kympiltä, ruuan jälkeen on hyppy, ja sitten koulu loppuu varttia yli neljä.
Hm.. on helpompaa ko on 75min oppitunnit. Se on puuduttavaa ehkä joo, mutta samaa ainetta on vain 3 tuntia viikossa ja se tekkee yhen kurssin. Ei siis tartte jaksaa sammmaa juttua joka päivä saahakseen kursseja täytheen ja son hyvä asia minun mielestä.
Pitäis mennä kuohroon huomena koulun jälkheen.

Tänhään mulla on taas liikaa tekemistä yhteen ilthaan.

Ei otsikkoa

2009-08-25T08:39:01+03:00

Jos myisin itseni tänään, ostaja joutuisi pettymään

mie voisin oikeastaan myöntää, että mulla ehkä on ikävä sitä.
Tai sitä ja sitä, niitä.
Eikä se ole ihastumista, vaikka joku vois luulla, se ei oikeasti ole.

English summer rain

2009-08-22T11:21:01+03:00

Se aika viikosta, ko ehtii raahautua koneelle ekaa kertaa kunnolla, niin että pystyy oikeasti kirjoittahmaanki jotaki. Mie olen lähiaikoina ollu kovin vähän konheela.
On ollu niin paljon muuta.
Eilinen oli ehkä yksi minun elämän hienoimmista kokemuksista. Nasujaiset, (nykyään ykkösten tervetulaisjuhlat, koska nasutus on kielletty ja muuta tyhmään, mutta kuitenki) niiden jatkot alppipuistossa, ja loppu ilta taiteiden yössä ja kiasmalla. Se oli aivan tajutonta.
Niin hienoa, että mie melkein itkin, ko piti lähteä puoli kahen maissa viimisellä ratikalla kämpille.
Mien olis halunnu lähteä ja onneksi se halasi minua ja halusi numeron ja lupasi heittää viestillä. Uudet kaverit on jotain, mitä ennen sai niin harvoin.
Tässä vaiheessa täällä törmää koko ajan uusiin ihmisiin. Sellasiin, joita kiinnosta ja jotka on mukavia ja muutenki hienoja tyyppejä. Tavallaan mie odotan maanantaita, vaikken jaksais välttämättä koulua kaheksasta neljään. Ihmiset kuitenki piristää, paljon. se on hienoa.

Nyt, eilisen jälkheen ko olen yksin täälä omassa kämpässä, mie samala nautin siitä ja vihhaan sitä, että olen yksin. Mien haluais että porukat olis täällä vielä, koska silloin eilinen ja kaikki muu olis menny multa ohi, mutta mie haluaisin että joku olis tässä minun kans ees vähän aikaa.
Ehkä jossain vaiheessa.
Nyt viikonloppu on vain aikaa jolloin voi totutella olla yksin ja vähän laittaa paikkoja vielä, vaikken yhtään jaksais.

Pitäisi riipustaa Pride-lippu seinälle, ja laittaa jotain muutaki omaa esille.

... ne lystikkäitä on

2009-08-13T22:54:01+03:00

Ensimmäiset päivät on ollu lähinnä itkua ja hammastenkiristelyä.
ei niinkhään minun osalta, ko porukoitten. mien tajua miksi niitten häätyy olla niin ilkeitä ja epäkohteliaita toisihleen. mien jaksais kattoa sitä tappelua, nyt, ko en näe niitä enhään pitkään aikhaan. olisivat kerranki siivosti niinkö aikuset ihmiset.

kämppä on ihanko hävityksenkauhistus ja tässä vaihheessa tuntuu, ettei se koskaa valmistukhan. kaipa se kunthoon saahaan, jos ei huomena niin sunnuntaina jatkethaan ja maanantaina ja vaikka koko viikko, tosin mulla kouluki alkaa.

nytten pikkuhiljaa voisi alkaa hommailehmaan niitä hiton kirjojaki. tai ainaki papereita ja kyniä ja muuta. pittää maanantaina käyvä hakheen se muu tarpeisto, tiistaina sitten niitä kirjojaki vaikka. kunhan nyt saa sen asunnon kunthoon tosihhan jotensakki. voivoi.
hurr... ja tavahlaan mie ootan jo ensimmäistä koulupäivää.

sehän on vähän niinkö haasten.
mien halvaa ottaa mithään hiton "lukio lukematta läpi"-asennetta. miksi vitussa menee lukihhoon jos ei aijo lukea sen etheen? ei niin mithään järkeä. pitäis vain muistaa sitten kanssa panostaa :))

Ei otsikkoa

2009-08-11T20:15:01+03:00

Asioitten unohtaminen on oikeastaan niin vaikeaa,
että on varmaan aika monien mielestä mukavaa, että mie lähen.
Itse asiassa tietyllä tapaa juuri tästä syystä se on minustaki mukavaa.
Jollain tavalla.

Siittä vitun ikävästä ja välimatkasta huolimatta.

Jos ihmiset on tarkotettu olehmaan ystäviä, se kestää välimatkanki.

Jos ei ole, sei kestä.

niin mie uskon.

neljäsosa ihmiselämää ja kolme päivää

2009-08-09T02:53:01+03:00

Vuosi sitten sie pyysit multa, että mie kirjottaisin lissää,
nykyään met puhuma toisillemme kauhean harvoin

Ehkei ole enhään mithään sanottavvaa oikein.

Näetkö minut nyt?
Tänään kun kuljen leikatulla pellolla,
kohti meren rantaa, nähdäkseni

Kuuletko kun huudan?

tänään töissä eräs monitten tuntema nimeltämainittematon miehenkuvatus,
joka tunnethaan lähinnä siittä, että se tykkää panna 12-vuotihhaita tyttösiä,
yritti saaha multa numeroa ja pillua.

mie melkein löin sitä, mutta eihän sitä saa humalaista hakata, ko itte on töissä.

antaapi järkkäritten hoitaa asiat.

pisti kyllä vituttahmaan tuomoset epämääräset ainekset
joita aina pyörii näköpiirissä ko töissä yrittää olla.