She tied you to her kitchen chair
She broke your throne and she cut your hair
And from your lips she drew the hallelujah
Hallelujah

Mie kuuntelin eilen Jeff Buckleyn Hallelujahia, rehellisesti sanottuna mie kuuntelen sitä nytki.
 Mutta eilen mie kuuntelin sen, ensimmäistä kertaa kunnolla.
Kuuleminen ja kuunteleminen ei ole sama asia, koska mie itkin.
 Vaikken koskaan aiemmin. Olen mie sen kuullut, en vain ymmärtäny ajatella.
Mie kuuntelin sanat, ja mie itkin kauan.

I've seen your flag on the marble arch
And love is not a victory march
It's a cold and it's a broken hallelujah
Hallelujah

Sen voi nährä omastaki elämästä.
 Miten on joskus luullu, että on kuullut muiden ihmisten mielipiteet, ja ottanu ne huomioon.
Ajatellu, miltä muista tuntuu, eikä silti ole.
 Lähinnä mie puhun itsestäni, siitä miten usein jätän ne tärkeät asiat kuuntelematta.
Mutta moni varmaan löytää sen piirteen itsestäänki, jos etsii.

Well there was a time when you let me know
What's really going on below
But now you never show that to me do you

Mie puhuin tänään viimeisiä kertoja sen psykologin tapaisen tuttuni kanssa.
 Muutaman viikon sisälä mie siirryn kokonaan koulukuraattorin vastuulle, koska sannan projekti loppuu täältä.
Minusta se on surullista, koska mie opin luottamaan sannaan vasta vähän aikaa sitten.
 Vaikka molen puhunu sen kans jo yli vuen.
En osaa sanoa, miltä tulee tuntumaan, ko en enää näe sitä, vaan vain kuraattoria.
Vaikka on seki ihan kiva, kai. Tukee minua.

 Ja silti mie itken.

And every breath we drew was hallelujah

Sanna sano mulle tänään, että ko ei enää tunne mitään, se tarkoittaa loppua.
 Mie tiesin sen.
Minun viha on pelottava, niin ne sanoo, mutta totuus on, että on kaikkein pelottavinta, ko ei enää edes vihaa.
 Jotkut asiat on kerrasta poikki, mie hyväksyn sen. Ite mie niin haluanki.
Mutta mien haluais hiipua pois muista ihmissuhteista.
 En siitä yhestä, josta on tämän vähän yli vuen aikana tullu mulle tärkeä.
Mien vain jaksa taas olla kolmantena tai neljäntenä pyöränä ihmissuhteessa, joka oli aluksi minun ja jonku toisen välinen.
 Ei sille mitään voi.
Pitää vain oppia kattomaan silmiin omia virheitään.
 Mie osaan jo omiani.

But all I've ever learned from love
Was how to shoot somebody who outdrew you
It's not a cry that you hear at night
It's not somebody who's seen the light
It's a cold and it's a broken hallelujah
Hallelujah.