Mie luen Edwar2:sen runokirjaa, tahdon olla ensimmäinen.
 Mie piän tästä kirjasta, piän todella. Mie osaan samaistua aika moneen näistä runoista.
Ne ei ole kauniita sillaa, ko runot usein on.
 Eikä karuja sillaa, ko toiset on.
Ne on jotain ihan omaa. Ne sopii tähän mielentilaan, joka mulla on ollu ja on vielä.

 Mie olen vain ollu niin vihanen.

"Mun maailma

mun maailma on karu, siellä ei ole kaunista, ei tunnetta.
tunne on kuin söisi toisen kättä ja kuuntelisi sen huutoa.
siltä minusta tuntuu,
kun olen kanssasi,
ajattelen sinua hetken ja tahdon syödä oman käteni,
koska se sattuisi vähemmän kuin sinä.

yritän juoda kaiken pahan pois,
jäljelle jää vain krapula sinusta ja kaikesta siitä,
minä en ole koskaan voinut olla,
enkä koskaan kenellekään ole.

mun maailmassa mennään ovelta ovelle ilman takkia,
ovet avataan, ja takille on paikka kotona."