Tämä on ensimmäinen blogi kirjoitukseni ikinä, joten jokainen lukija ymmärtänee, etten tiedä lainkaan mistä minun kriteerien mukaan pitäisi kirjoittaa. Olen kuitenkin sen verran omituinen ja jääräpäinen tyyppi, että kerron teille juuri niistä asioista joita mä pidän tärkeinä.  Eri asia tietenkin, että lukeeko näitä tuherruksiani kukaan.

Ensinnäkin, olen siis tällainen tavallinen nuori ja tietämätön tyttö, joka haluaisi tietää kaiken, muttei tosi asiassa ymmärrä mistään mitään. Suosikki lausahduksiini kuuluukin; Mutta mistäpä mä mitään tietäisin. Kuvaa kerrassaan mainiosta minua. Kavereiden mukaan olen "angstaava runotyttö", ja myönnän itsekin, että sorrun melko useinkin angstaamiseen.

Mutta koska ketään ei kiinnosta yksityiskohdat musta, siirrytään asiasta kolmanteen. Mulla on paljon mielipiteitä asioista, ja monet asiat maailmassa ärsyttävät mua suuresta. Sodat, nälänhätä, ilmastonlämpeneminen ja muut maailman katastrofit, joille en periaatteessa voi tehdä mitään. En ainakaan vielä, ala ikäisenä, typeränä penikkana, jollaiseksi aikuiset kuvittelevat jokaisen alle 20 vuotiaan. Omat vanhempani tosin ovat asettaneet rajan korkeammalle, olen niille lapsi kunnes täytän 30. Ihanaa, kerrassaan hienoa. Tämä tarkoittaa tietenkin, ettei mielipiteitäni kuunnella.

Elämä on joskus suoraan sanottuna perseestä, kuten jokainen itseään kunnioittava teini tietää. Itsesäälissä kieriskely kuuluu asiaan, ja jokaisesta asiasta pitää sanoa sanansa, ettei vaan aikuisena tarvi miettiä, miksei avannut suutaan silloin, kun teki mieli tehdä niin.

Jokaisella on sana vapaus, ja oikeus olla mitä on, ja mitä haluaa olla.