Olen miettinyt asioita taas.
Roolipelaamisen ja kirjoittamisen ohella olen kuunnellut taas tajuttomasti musiikkia.
Kirjoittelen biiseistä lauseita käsiini, ja saatanpa myöhemmin siirtää ne siitä jonnekin fiksumpaan paikkaan.
En tiedä mikä tuossa käsiinkirjoittamisessa minua kiehtoo, mutta rakastan tehdä niin.
Kaikki kaverit, opettajat ja tutut voivat todistaa, että harvoin  minua näkee koulun käytävillä ilman jonkinsortin raapustusta vasemmassa käsivarressa.
Enkä  nyt tarkoita mitään pikkuista kertosäkeen pätkää.
Yleensä kädessä on pienellä kirjoitettuna kokonainen kappale, tai isoilla kirjaimilla jokin lause, joka kiehtoo minua aivan erityisesti.
Olen tottunut tekemään niin, kirjoittelemaan tunneilla, bussissa, jopa kotona.
Opettajatkin pysähtyvät katsomaan ja jopa kysyvät, mitä kädessäni lukee ja miksi.
Tuon olen huomannut vasta lähipäivinä, kun olen alkanut tarkkailemaan myös opettajiani, luokkakavereiden lisäksi.

Pidän ihmisten katselemisesta.
Kun pääsen kaupunkiin, saatan istua ostoskeskuksessa vain katselemassa eteenpäin kiirehtiviä ihmisiä.
Oletteko koskaan tehneet niin? 
Jos ette, voin suositella sitä teille.
En katso ihmisten yleisilmettä, vaan yritän keskittyä pikkuasioihin.
Silmiin, vaatteisiin, käsien ja pään liikkeisii.
Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta mie pidän siitä.
Minusta on ihanaa katsoa jotain täysin tutematonta ihmistä silmiin,
ja toivoa, että se katsoo takaisin.
Sellainen mie olen, ja siitä mite tykkään :)