Ensimmäiset päivät on ollu lähinnä itkua ja hammastenkiristelyä.
 ei niinkhään minun osalta, ko porukoitten. mien tajua miksi niitten häätyy olla niin ilkeitä ja epäkohteliaita toisihleen. mien jaksais kattoa sitä tappelua, nyt, ko en näe niitä enhään pitkään aikhaan. olisivat kerranki siivosti niinkö aikuset ihmiset.

 kämppä on ihanko hävityksenkauhistus ja tässä vaihheessa tuntuu, ettei se koskaa valmistukhan. kaipa se kunthoon saahaan, jos ei huomena niin sunnuntaina jatkethaan ja maanantaina ja vaikka koko viikko, tosin mulla kouluki alkaa.

 nytten pikkuhiljaa voisi alkaa hommailehmaan niitä hiton kirjojaki. tai ainaki papereita ja kyniä ja muuta. pittää maanantaina käyvä hakheen se muu tarpeisto, tiistaina sitten niitä kirjojaki vaikka. kunhan nyt saa sen asunnon kunthoon tosihhan jotensakki. voivoi.
 hurr... ja tavahlaan mie ootan jo ensimmäistä koulupäivää.

sehän on vähän niinkö haasten.
 mien halvaa ottaa mithään hiton "lukio lukematta läpi"-asennetta. miksi vitussa menee lukihhoon jos ei aijo lukea sen etheen? ei niin mithään järkeä. pitäis vain muistaa sitten kanssa panostaa :))