Mie tajusin tänään yhen asian, tai ehkä jo eilen illalla.
 Vaikka me kuinka haluttais, että asiat olis niinkö ennen, ei ne tule olehmaan.
Mien tiä, osaanko mie olla siinä enää täysillä mukana.

Koska emmie pääse siitä tunteesta, että molen toinen vaihtoehto, antheeksi siitä.
 Mie haluaisin, että asiat toimis, ja mie olen yrittäny ajatella toisin, muttako sei toimi enää.
Se olis voinu toimia joskus, muttei se tule toimimaan enää.

 Emmie ainakaan osa vakuuttaa itteäni siitä, että se toimis.

Koska ihmisillä on tapan löytää minua kiinnostavampia ihmisiä, ja jättää minut syrjään.
 Ja se on joka kerta mulle yhtä kova kolaus.
Nyt sen tajusi vasta jälkeen päin, mutta sitten se vasta oliki merkityksellistä.

 Pitää ajatella, mikä loppujen lopuksi on elämässä tärkeää.
Paha sanoa vielä, mitä mie tälläki tekstilä ajan takaa, minusta vain tuntu siltä, että täytyy saada kirjoittaa siitä.

Seisot pihalla
Ja toivon ettei
Alkais sataa taas
Kesken kaiken.