Nyt minun on kai pakko myöntää, että olen riippuvainen koneesta.
En tästä yhdestä nimeltämainitsemattomasta poikalapsesta.
Koska nyt, voisin koska vain ottaa siihen yhteyttä, laittaa viestiä tai soittaa, mutten tee sitä, vaan olen koneella, puhun, jos se sattuu olemaan samaan aikaan mesessä.
Mutta emmie kuole, jos ei se ole.
Se on mulel tärkeä, myönnetään. Muttei se ole elämä.
Mie en kuole siihenkään, jos ei se tule. En ainakaan heti.

Enkä mie ole ihastunut siihen.

Sanoitte te mitä tahansa.