Asiat on tänään taas astetta selkeämpiä jotenki.
 Minua väsyttää ihan jumalattomasti kyllä, mutta mie luulen, että valoa on taas tunnelin päässä.
Mie hyväksyn sen, ettei elämässä aina voi olla voitolla, vaikka haluaiski.
 Eihän sille muuta voi, ko käsittää, että joskus täytyy vain päästää irtiki.
Opetella se, miltä tuntuu jättää jotain taakse, ja tulla jätetyksi taakse, koska son elämä.

 Minua ei enää haittaa, ja mie pelkään vähän sitä.
Mutten paljoa.

Jos vain hyväksyis taas lisää omia virheitään, se auttaa kummasti.
 Nostais pään pystyy vielä, ko siihen pystyy.

Mie tiän, että elämässä on jotaki jokaselle, se, saavuttaako sen, riippuu aika pitkälti omista valinnoista.
 Mie tahtoisin valita oikein.

"Rupee ittees täysillä rakastamaan
Ja vapaudestasi nauttimaan
Tanssimaan ja nauramaan
Ala puremaan ja potkimaan
Vanhat jutut anteeksi antamaan
Ja lujaksi gimmaksi kasvamaan"