Jokelan koulun tapahtumat on varmasti koskettaneet meitä kaikkia tavalla tai toisella, ja monet on siitä kirjoittaneet.
Mie ajattelin aluksi, etten kirjoittaisi, koska monet tekevät niin, mutta kuitenkin päädyin tähän.
Mie haluan esittää pahoitteluni kaikille uhrien läheisille, ja niille, jotka on joutuneet pelkäämään itsensä tai läheistensä puolesta, mutta oikeastaan mie olen enemmän kiinnostunut itse ampujasta.

Onhan niissä puheissa perää, jossain syvällä ehkä, kaiken sen selittämisen ja uhon, kiihkoilun alla, mutta kyllä siellä on. Jossain siinä tekstissä, jonka mieki olen lukenut, piilee ajatus, jonka mie löydän myös itsestäni.
Mie en vain olisi toteuttanut sitä noin.
Ihmisrodun puhdistaminen ei kuulu suunnitelmiini, eikä tee mieli tappaa ketään, mutta ei tässä yhteiskunnassa ole kaikki kunnossa.
Tarkoitukseni ei ole mollata mitään tai ketään, mutten voi mitään sille, että ajattelen kuten ajattelen.
Se, että ampuja tappoi itsensä, laskee jopa sen ajatusten arvoa minun silmissä, ja mie toivon, että se olisi ollut valmis elämään ajatustensa kanssa, seisomaan niiden takana, eikä vain kuolemaan niiden vuoksi, koska se ei oikeastaan merkitse mitään.
En tiedä mitä ajan tällä takaa, mutta jostain syystä oli pakko kirjoittaa näin.
Ehkä mie selvitän vain omia ajatuksiani.