Alan vasta nyt ymmärtää miten pahasti olen koukuttanut itteni tietokoneeseen.
Ja kenenköhän vika sekin on? Noh, osa tietää kyllä, kaikki ei, samapa tuo.
Isä vie huomenna kannettavan takaisin kunnantalolle, siellä tarvitaan sitä. Surettaa.
Periaatteessa vain sen yhden ihmisen takia.
Kuulostan ihan siltä, kuin olisin joku ihastunut pikku teinityttö.
Ei, ei se sitä ole.

Mie olen vain alkanut ymmärtää, miten tärkeiksi ihmiset saattaa muodostua netinkin kautta.
En tiä, millanen olisin, jos en olis koskaan tavannut tuota, en varmaan tällainen.
Ehkä en olis koskaan oppinut tajuamaan, miten eritavalla asiat jossain on, miten paljon huonomminkin olisi voinut mennä.
Mie puhun siitä paljon, liikaa. Anteeksi kaikille, jotka ei jaksa. Ei tarvi kuunnella.
Minellä nyt vain on pakottava tarve puhua siitä *huokaus*

Ehkä mie olenkin koukuttunut siihen tyyppiin, enkä koneeseen.
Paha sanoa, sitten joskus sen ehkä näkee, jos hyvin käy.

Se lupas opettaa minut käyttään kahvinkeitintä, kun muutan omilleni. Jos en opi, juodaan teetä. *naurahdus.*