Olen taas varsin epämääräisessä mielentilassa, ja mieleni tekee kovasti kirjoittaa jotain, mutta koska ei ole mitään yhteiskunnallisesti tärkeää juttua, mistä pitäisi saarnata, päätin kirjoittaa Perjantaista.
 Kyseessä ei suinkaan ole viikonpäivä, vaan henkilö. Hahmo, jonka olen luonut.
Kirjoitan paljon ja nykyään myös roolipelaan, mikä on saanut minut miettimään, minkä vuoksi kaikki hahmoni ovat niin.. surullisia.

 Kuten tämä Perjantai nyt vaikka.
Olen itse täysin rakastunut hahmooni, mikä on tietenkin naurettavaa, mutten mahda sille mitään.

"Reko Lucas "Perjantai" Huovila.
Perjantai on 15-vuotias miehenalku, jolla on takana melko värikäs menneisyys.
Pojan äiti, Karin, kärsii vakavista mielenterveysongelmista, jotka alkoivat n. 6 vuotta sitten, kun tämän aviomies, Markus kuoli äkillisesti.
Perjantai ei ole koskaan tavannut oikeaa isäänsä ja välit äitiin kärsivät aikalailla, kun poika asui Helsingin kaduilla ja kavereidensa luona muutaman vuoden, jo ennen kuin Karin 2 vuotta sitten suljettiin sairaalaan psykiatriselle osastolle.
Poika käy säännöllisesti tapaamassa äitiään, mutta kysyttäessä sanoo, ettei hänellä ole vanhempia tai perhettä alkuunkaan.
Pojan historiaan kuuluu jengejä, vakava huumeriippuvuus, puolenvuoden vieroitushoito suljetulla, sekä koulun paha laiminlyönti.
Perjantai on juuri aloittamassa 8-luokkaa sisäoppilaitoksessa, joka on siis suunnattu vaikeille tapauksille. Oikeasti poika kuuluisi 9-luokalle.

Ulkonäöltään Perjantai on varsin mielenkiintoinen näky. Tuon mustat hiukset ovat pahasti takussa ja onpa seassa muutama omatekoinen rastakin, jotka erottaa muista hiuksista erivärisillä helmillä. Sotkuinen otsatukka peittää vasemman silmän.
Tuon kasvot ovat sirot, melkein tyttömäiset ja katseen vangitsijana suuret, tajuttoman vaaleansiniset silmät.
Alahuulessa on kolme lävistystä, joissa useimmiten piikit tai renkaat. Oikeassa kulmassa kaksi lävistystä, joissa pallot.
Pituutta pojalla on vajaat 163cm, mutta asenne yltää kahteen metriin saakka.
Hoikka ja jäntevä olemus.

Luonteeltaan epävakaa ja ailahtelevainen, toisinaan itsemurhan partaalla oleva sulkeutunut ja eristäytynyt otus, joskus taas pirteä, sosiaalinen vitsailija, joka pursuaa elämäniloa.
Ei mielellään puhu itsestään."

Miksi kaikki hahmoni ovat tällaisia?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 Itse olen alkanut ajatella, että jossain määrin ihannoin tyyppejä, joilla on ollut vaikeaa.
Siinä ei ole mitään järkeä, mutta teen niin silti.
 Rakastun tajuttoman helposti luomiini hahmoihin.

En sillä tavalla, että olisin ihastunut niihin tai jotain.