Elämän piti olla kamalan monimutkaista.
Sitä se ei ole enää mulle ollut aikoihin, mie en tunne itseäni enää edes väsyneeksi tähän, kuten olin ennen.
Onko jotain muuttunu?
Minussa, sinussa, meissä kaikissa, maailmassa?

Luin eilen vanhoja kirjoituksiani. Järkytyin.
Niistä on vain kuukausia aikaa, mutten mie edes muista niitä tuntemuksia.
Onko niitä koskaan ollutkaa, vai olenko vain kuitellut?
Mie en ole tajunnut, että olen muutama kuukausi sitten ollut noin angst.

Ja nykyään mie en enää jaksa surra, olen liian iloinen siihen.
Sureminen vie voimat, viha kasvattaa kyllä, mutta joskus omien virheidensä myöntäminen on parempi,
kuin katkeruus kaikkia muita kohtaan.

The world has gone bad, but i can't see it.
These words have made me blind.
Can you hold my hand?