... Nousevan auringon alla.

Ai että miten mie rakastan kevättä, aurinko, aurinko, aurinko.
Miten mie rakastankaan juosta pihalla, hyppiä kohti taivasta, vaikka maa on vielä lumessa, ja pakkasta muutama aste.
Miten ihanaa se on, kun lumi alkaa viimein sulaa liian pitkän talven jälkeen?
Älkää sanoko, "Ole iloinen, että siellä oli talvi", mie inhoan sitä. Talvi vie voimat. Kokailkaa kaamosta joskus.
Tarkoitan teitä, jotka ette ole sitä kokeneet. Ette te varmaan ehkä tajua, miten kamalaa on elää ilman aurinkoa ^^
Ja kesä on lyhyt, se tulee ja se menee. Päivät on pitkiä, kuukaudet lyhyitä. Tunnit kuluu nopeasti.
Lapin kesä on kaunis, mutta liian lyhyt. Ja sataa paljon. Viime kesä oli sateinen. Kylmä.
Ja silti me, minä ja monet muut, rakastetaan sitä, odotetaan ^^ eletään vain kesää varten.
Ei vain siksi, että on lomaa, vaikka toki sekin merkitsee, vaan lähinnä sen vuoksi, että silloin on niin kaunista.

Ei liene enää tarpeellista kailottaa miten paljon mie rakastan AURINKOA?

Haluan nähdä ihan helvetin paljon kukkia ^^