Stam1na soi, ja fiilikset on taas niin helvetin korkealla, että kattoa hipoo.

Molen nykyään kauhean optimistinen luonne -.-'

 Eli en.

Väsyttää, ja tekee mieli huutaa, mutta enhän mie voi, koska äiti istuu selkäni takan ja katsoo tv:tä.

Voi autuas yksinkertaisuus.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 Tässä päivänä eräänä mie aloin miettiä ihmisen elämää vuosina.

Siis yleensäkin, että mitä ikä meille merkitsee?

 Olen saanut nyt kovasti kuulla lähi aikoina siitä, miten lapset on sakkolihaa alle 16-vuotiana,

Ja niinhän se on, periaatteessa.

 Mutta merkkaako se kenellekään mitään?

En puhu omasta kokemuksesta, vaan tapahtumista, joiden pyörteeseen olen joutunut tahtomattani.

 Saatan kuulostaa syyllistävältä, mutta ei se sitä ole.

Olen vain kiinnostunut asiasta.

 Mulle itselle ikä on käsite, joka ei merkitse käytännössä juuri mitään.

Ehkä sen pitäisi?

 En tiedä, eikä kukaan kerro mulle, teenkö väärin kun ajattelen, ettei ikä merkitse.

 

 Oikeasti, kun kuuntelee paljon aiheeseen liittyvää puhetta,

siihen turtuu, eikä se enää merkitse juuri mitään.

 Puhun nyt lähinnä iän merkityksestä suhteessa, mutta voi kai tämän tulkita muutenkin.

Mie olen vain niin kyllästynyt tähän jankutukseen siitä, että mikä on laitonta ja mikä ei.

 Se ei koske minua, mutta mie kuulen sen, ja se jyystää minun päässä varmaan pahemmin ko kenenkään muun täällä.

 Takerrun vain pikku asioihin.

 

Kertokaa hei mulle, miksi se on niin häiritsevää.

Ehkä mie olen vain taas täysin jumalaton lapsi tässäkin asiassa.