Niin, onko se ongelma?

Mulla on nykyään tapana kävellä lähes päivittäin parin kilometrin päähän, ihan vain koska siellä on kaksi jokea, ja niin ollen myös kaksi siltaa. Aina kun menen niiden ohi, mun on pakko nousta siihen kaiteelle ja kävellä ainakin muutama metri joen yläpuolella. Ihan vain, jotta tietäisin miltä se tuntuu. Jotta tietäisin, putoanko.

Eihän siinä ole mitään järkeä?

Koska vain voi pudota ja loukata itsensä, jopa hukkua. Täysin ilman syytä.

En pidä itseäni itsetuhoisena, enkä mitenkään erityisen masokistisena, en vain voi sille tavalleni mitään. Lisäksi kuvaan siltaa, jokea ja joskus itseäni kun seison kaiteella. Liitänkin tähän muutaman kuvan, ihan vain, jotta voisitte tulkita, olenko pakkomielteinen.

En itse enää tiedä vastausta tuohon. Onko se pakkomielle, jos on pakko tehdä jotain? :D vaikka jotain ihan normaalia, ja vaaratonta kuten hyppiä sillankaiteilla muuten vain, kun se on kivaa.

 

Tuossa on kuva siitä kaiteesta, jolla aivan erityisesti rakastan seisoskella. kun katsoo sillalle päin, näkee järven, oikein nätti maisema.

   

Siis häh? mullako tyhjä ilme? ei kai nyt sentään.

Sanotaan vaikka sitten näin: "Hullu mikä hullu"

Onko se sitten niin? Mielipiteitä asiasta?