Surrrrr....
So, päätös on nytten sitte tehty.
 Luoja mie pelkäsin sielä.
Mie tärisin, ja tuntu, että silmistä paisto koko aika pakokauhu.
 Ja silti mie annoin sen todistuksen sille rehtorille,
mie otin sen paikan vastaan, vaikka minua pelotti ihan kauheasti.

 Mie toivon, ettei net vihhaa minua sielä.
Että se paikka joskus alkaa tuntua omalta.
 Jos sei ala, niin mien tiä sitten.
 Ehkä mie tulisin, tulen takasi. Ehkä tai sitten en.
Kolari on hyvä paikka elää ja asua, se on totuus.

Minkä sille tekkee. mie itte hain sinne.
 Tavahlaan mie kyllä olen onnellinen tästä.