Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?

Jotkut illat on vain helpompia ko toiset.
Joskus on niin paljon helpompaa herätä auringon laskun jälkheen, ja kattoa ulos, ja sanoa:
"Onpa sielä jo pimeää"
Se tuntuu oikeastaan aika hyvältä.

Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?

Mulla on tänään vähän harmaa olo, tavallaan.
Enkä mie oikeastaan edes tiä mistä se johtuu.
Ehkä se johtuu loman loppumisesta. Tai jostain.
 Ja toisaalta molen niin onnellinen, että olen vihdoin tajunnu jonku asian.

Olet syvää vettä, luokse pääsemätön vuori
Unohdettu ullakko, olet titaaninen kuori

Mie en vieläkään ymmärrä ihmisiä.
Että miksi niiden asiat on niin huonosti.
On oikeasti, tai on olevinaan, mistä mie tietäisin mikä on totta ja mikä ei.
Mien väitä, että ihmiset valehtelee. Mien vain ite osaa uskoa kaikkea. 

Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Joskus minusta tuntuu, ettei kukaan vieläkään kerro.
Eräät ei ota vastuuta omista teoistaan. Ei myönnä, ei millään, vaikka se olis parasta.
Mikä molen niitä syyttämään siitä?
En kai mikään, mutta mie jaksan silti toivoa.
Että ne joskus vielä tulis sen verran järkiinsä.

Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksies selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen

Meän elämässä ei ole sitä kaikkitietävää kertojaa
Tai sitten, oikeastaan, ehkä niitä on muutama liikaakin.
Kaikki tietää oman näkökulmansa. Ja kuiteskaan kukaan ei tiä totuutta.
Koska meistä kukaan ei ole ulkopuolinen. ei oikeasti.
Yksikään ei voi vain pestä käsiään tästä kaikesta, ja mie olen nyt tosissani.
Mie ite ehkä kaikkein vähiten, mutta en mie ole ainoa.

Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla

Mien ole koskaan ollu itekään niitä helpoimpia ihmisiä.
Mutta mie kerron kysyttäessä.
Mie tahtoisin nyt vain oppia tuntemaan ihmiset täälä.
Tietää, ketä ne oikeasti on.

Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Kaikki me ollaan vähän tyhmiä.
Tehty tosi pöljiä virheitä, tai emmie tiä onko ne muiden mielestä virheitä.
Minusta ainaki, jotkut asiat.
Ei kaikki, mutta osa.
Asioita, päätöksiä, joilla yritetään säästää itteä. Eikä kuitenkaan onnistuta siinä.

Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksies selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen

Mie toivon, että joskus ihmiset vielä
osais sanoa mulle asiat suoraan, päin naamaa
ja toivoa vain, että asiat tulee järjestymään.
Tai ettei ne koskaan.
Mutta silti :)
Että voitais vielä joskus olla kavereita kaikkien kans.
Niinkö ennen.
Oppia tulemaan toimeen.

Ehkä.

-Sanat Happoradion kappaleesta Puhu äänellä jonka kuulen-