Elämä pistää joskus miettimään, miten kauan multa menee, ennenko mie tosiaan lyön.
 Lyön jotaki, ketä vain joka ärsyttää, kasvoihin ja huuan pääle.
Se olis niin helvetin helppoa. Sellasta, ko elämällä oli aiemmin tapana olla. Mie muistan vielä sen, vaikken paljon muistakhaan.

Tiedätkö ihminen, minun pää ei vain kestä sitä. Jos sie edes kerran, edes sen yhen helvetin kerran kattoisit muuallekin ko omaan napaasti, niin ehkä sie näkisit. Emmie huua sulle syyttä, tai siksi, että molisin ite parempi, vaan siksi, ettet sie kuuntele vaikka huutais kuinka.


Ehkä sitä vois rauhottua, tämä ei tee hyvää minun päälle, tulee vain pahempi olo. ärh.

"En voi tarjota lohtua, sillä olen vain ihminen.
En voi tarjota lämpöä, sllä itsekin palelen"

Nyt so: Kotiteollisuus - Kaihola