Taustalla soi Marilyn Mansonin Coma White. Hieno kappale, täytyy sanoa.
En edes kyseistä artistia pahemmin kuuntele, mutta tämä kappale iskee kyllä. Kertosäe on ihana. Suosittelen kuuntelemaan.

"Tänä iltana vihollinen on kovin itseni näköinen."

Sitten varsinaiseen aiheeseeni, haluaisin kirjoittaa ystävyydestä.
Olen huomannut tästä kirjoituksia muissakin blogeissa, enkä halua vaikuttaa mielikuvituksettomalta matkijalta, mutta tämä on vain nyt niin ajankohtaista miulle, ja varhmaan monille muillekin.
Eli kuinka paljon se lopulta merkitsee? Ystävyys.
Siinä täytyy antaa, ja ottaa ja olla valmis uhraamaan osa itsestään. Kuinka moni todella on?
Missä kuljee raja ystävyyden ja rakkauden välillä, ja onko ne lopulta niin kovin erilaisia? Mikä niitä erottaa?
Mulla on kysymyksiä, muttei juuri lainkaan vastauksia, enkä mie oikeastaan niitä vastauksia kaipaakaan.
Koska mitä olis maailma, ilman turhia kysymyksiä, joihin ei kuitenkaan löydy vastauksia, ei sellaisia, jotka miellyttäisi jokaista.