Ensimmäinen viikko Ranskan Rivieralla alkaa olla lopuillaan. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tullut vierailtua myös Monacossa ja italiassa, kauniita paikkoja molemmat.

 ”Kotikaupunkimme” Menton on upea pieni kaupunki välimeren rannalla, aivan Italian rajalla. Käden ulottuvilla myös Monaco.

 Tämä on hieno paikka, johon on helppo rakastua.

Antaisin melkein mitä vain, jos osaisin puhua ranskaa, ja voisin jäädä tänne.

 Jostain syystä Ranska on saanut mut tajuamaan, ettei oma elämäni ole mitenkään erityisen ihmeellistä, ja siitä olisi melko helppo luopua.

 Jos ei ystäviä olisi, voisin tehdäkin niin

En siis nyt tarkoita mitään epätoivoista ja itsetuhoista, vaan ihan vain muuttamista yms.

 Tällä reissulla en pääse Pariisiin, kuten olisin toivonut, mutta jonain päivänä menen sinnekin.

 Saatana, vaikka liftaamalla jos en muuten.

Viimeistään kun täytän 18, lähden sinne. Onko vapaaehtoisia mukaan lähtijöitä? :D

 Joka tapauksessa, kaiken kaikkiaan Italian vuoristot ovat olleet kaikkein järisyttävin kokemus.

Ne sai mut oikeasti hiljaiseksi.

 Ja kaikki jotka tuntee mut, tietävät, ettei mua ihan helposti saakaan hiljaiseksi.

 Vain silloin, kun olen oikein angsta, tai muuten pahalla päällä, pidän turpani kiinni.

 

 Noh niin, sitten vähän enemmän tästä viikosta.

Lauantaina kun saavuttiin Nizzan lentokentälle, olin ärsyyntynyt suomessa tehdyn turvatarkastuksen vuoksi.

 Koko reppuni sisältö tongittiin, ilman mitään syytä.

Kai joku veti siitäkin jotain sairaita kiksejä, en tiedä.

 Nizza on kaunis paikka, mutta enemmän pidän Mentonista ja sen rauhallisesta ympäristöstä.

 Sunnuntaina tutustuttiin lähemmin Mentonin vanhaan kaupunkiin, joka suoraan sanottuna on hitusen ränsistynyt, mutta omalla tavallaan kiehtova paikka.

 Innostuin asiasta vasta kun löysimme suuren, upean hautausmaan, joka on täynnä valtavia sukuhautoja, hienoja patsaita yms.

 Vanhukset vähän katsoivat pitkään, kun aloin räpsiä kuvia, enemmän kuin niiden mielestä olisi ollut sopivaa.

 Olenkin varsinainen teini angti, kun hautausmaalla vasta innostun :D

  

Maanantai kuluikin Monacossa, ja käytiinhän sitä Italiassakin.

 Luulisi, että Monte Carlossa käyminen olisi hieno kokemus, mutta minua se lähinnä suututti.

 Koko kaupunki on täynnä rahaa, siellä suorastaan kylvetään rahassa.

Inhottavaa.

 Kammoan kaikkea sellaista pinnallista touhua.

Italian Latte sen sijaan oli toisella tavalla surullinen näky.

 Vaikka päällisin puolin kaupunki on varsin sievä, vuorenrinteillä on myös slummeja.

Sellaisten asioiden näkeminen saa tajuamaan, miten vaikeaa joillakin on.

 

 Tiistaina, kun ensin porukat saivat raahattua itsensä ylös sängyistä, syötiin ja kerättiin reput täyteen ruokaa yms.

 Sitten lähdettiin kävelemään rantaa myöten ties minne.

Kukaan ei tietenkään mulle suostunut sanomaan minne ollaan menossa, vaikka sekin kyllä selvisi.

 Matka oli jotain suurin piirtein 10 kilometriä, mikä helteessä tuntuu varsin pitkältä matkalta.

Käveltiin siis lähelle Monacon rajaa, siellä oli upea ranta, ja mentiin uimaan.

 olen muuten kauhukseni saanut huomata, että setäni (joka ei tosiaankaan ole mikään nuor enää) harrastaa snorklausta O_o

 Voitte varmaan kuvitelle, iso, lihava Liikamaalainen räpylät jalassa, snorkkeli suussa ja uimalasit päässä. Hui kamala.

 En tiedä mitä järkeä oli kävellä 10 kilometriä jotta päästiin uimaan, kun rantaa olisi ollut alla kilometrin päässä myös. Mutta miten vain.

 Olihan se kivaa vähän kävellä, kun tuntuu, että lomalla paisuu kuin pullataikina, enkä mie muutenkaan mikään pieni ole :P

 

Keskiviikko olikin sitten omistettu kokokaan Nizzalle.

Mentiin sinne autolla, tietenkin, matka on kuitenkin jotain 20-30 kilometriä, koska tiet on niin hemmetin mutkaisia :D

 Nizza on kiva paikka, vaikkakin melko suuri minun makuuni :)

Käveltiin vain ympäriinsä, käytiin syömässä, ja lopuksi mentiin hissillä yhden kukkulan laelle, siellä oli upea puisto ja hienot maisemat.

 Kierrettiin koko paikka, käytiin myös jossain taide näyttelyssä.

Ei ollut ihan mun näköistä taidetta, jotenkin turhan teennäistä.

 Jännää, miten maisemat on mun mielestä teennäisiä.

Mutta kun niissä aina paistaa aurinko, ja on niin kaunista.

 Eikä todellisuus tosiaankaan ole sitä.

 

Torstaina lähdettiin vuorille.

Se vasta olikin hieno kokemus.

 Tie mutkitteli Ranskan ja Italian rajalla, välillä oltiin ranskassa, välillä italiassa.

Matka oli melko pitkän tuntuinen, mutta koska maisemat olivat jotenkin niin mykistävät, ainakin mie nautin siitä.

 Kuten olen sanonut, minua ei monet asiat saa hiljaiseksi, mutta kun katseli sieltä alas, tajusi yhtäkkiä kuinka mitätön ite on, kuin itsellä ei olis mitään väliä.

 Jos olisin ollu yksin siellä, olisin varmaan lähtenyt pois siitä kylästä/kaupungista johon lopulta päädyttiin.

 Koko ajan teki mieli lähteä pois sieltä valmiilta teiltä, kävellä vain kivenlohkareilla ja metsissä.

 Sen verran mahtavaa se oli.

Enhän mie ole mikään metsissä samoilija, en ole koskaan pitänyt itseäni ihmisenä, joka nauttii vaeltamisesta.

 Vaikka en osaakaan pysyä paikallaan, aina on pakko liikkua, naputtaa vaikka kynällä pöytää, mitä vain, jotta ei jäisi paikalleen. Unohtuisi siihen.

 Sitä maisemaa oli vain pakko jäädä katsomaan.

 

 Perjantai oli markkina päivä :P

Lähdettiin Italian puolelle markkinoille, oli kauhean kuuma.

 Markkina katu oli huikean pitkä, kojut pullollaan tavaraa.

En ole niitä ihmisiä, jotka viihtyy kaupoissa, tai kojuissa, tuijottamassa tavaroita ja vaatteita.

 Voisin siis väittää, etten ole kiinnostunut tavaroista, en ole materialisti.

Haluaisin aina vain löytää sen mitä etsin, ja painua jonnekin pimeään ja viileään, vaikka kirjoittamaan tai muuten vaan angstaamaan ^^

 Kuitenkin tuli ostettua kaksi toppia, hame, laukku ja sellainen ihana ristikaulakoru.

En usko jumalaan tms, mutta eihän se ole esteenä ristin pitämiselle?

 

 Lauantaina, eli tänään otettiin rennosti.

Sain ekaa kertaa nukkua pitkään, ja lojua sängyssä.

 Ei nimittäin ollut mitään ohjelmaa tälle päivälle, kun huomenna lähdetään autolla käymään jossain pidemmällä, ollaan välillä yötä jossain yms.

 Käytiin rannalla, ja kierrettiin kaupunkia aamupäivällä.

Kun palattiin asunnolle, mie pääsin pitkästä aikaa kunnolla kirjoittamaan. Kirjoitinkin yhden runon, joka on pyörinyt päässä jo pidemmän aikaa.

 Laitan sen tähän loppuun.

Illalle on sen verran ohjelmaa, että kun nuo yhdet laiskurit jaksavat nousta tuolta ylös, lähdetään kaupungille katsomaan, onko siellä mitään elämää, konsertteja tms. :)

 

Niin ja sitten se runo:

 

Uhrilampaat

 

Katsokaa, kuinka revityin siivin lentävät perhoset,

enkelit joiden silmät on puhkaistu,

kädet sidottuina seuraavat antikristuksien tahtoa.

Paha on hyvää maailmassa,

jossa rumuus on kauneutta.

 

Nauraen ja huutaen me tanssimme kohti maailmanloppua,

läpi tuhansien laukeamattomien miinakenttien.

Ilmapallojen ja saippuakuplien kadotessa tuuleen,

me saamme haaveilla oikeasta elämästä.

 

Asfaltti on kuumaa, jalkapohjia polttaa,

Tänään paistakoon punainen aurinko,

jonka liekit nuolevat kärventynyttä taivaankantta,

joka pian putoilee ympärillemme nokisena sateena.

 

Ylhäällä meille nauretaan.