Olen taas osoittanut laiskuuttani makaamalla sängyssä koko aamun, lukemassa kirja nimeltä Uusikuu ^-^
Olen odottanut sitä jonku sata vuotta, niin nyt sitten kiva lukea, vaikka yleensä inhoan rakkaushömppää :D
Kuitenkin kirjailijalle kiitokset vampyyreista, joita mie rakastan :P

Joo no niin, enivei, asiaan, mie kuuntelen Leevi and the Leavingsia. ja isä nauraa minulle.
Sen mielestä mie olen kummallinen, kun kuuntelen tällaista, samaa kuin se itse, enkä sitä, mitä muut nuoret.
Sen mielestä mie olen muutenkin outo. Liian erilainen.
Se kysyy aina, miksen mie hanki pillifarkkuja, tai tavallisia tyttöjen vaatteita.
Minua joskus suretti, kun se on niin ahdasmielinen, mutten mie jaksa riidellä tyhmistä asioista.
Ko ehkä mie joskus opin puhumaan sille niin, että voin sanoa, mitä mie olen, ja miksi en halua taipua sen asettamiin muotteihin.

"En näe sinua enää
Juna kauas pois minut kuljettaa
Silti tunnen sinun istuvan penkillä mua vastapäätä"