*Pyörittelee kengännauhoja sormissaan*
Oletteko koskaan miettineet, mikä on kaunista? Mitä te pidätte kauniina?
Miltä tuntuu yrittää muistaa asioita, joita ei kuollakseenkaan halua muistaa?
Mikä loppujen lopuksi on ollut tärkeä asia menneisyydessä? Niin tärkeä, että se on muokannut meistä tällaisia, kuin olemme.

Mie olen miettinyt. Paljon, lisää ja ehkä vähän liika.
Musikaali projektin kirjoitustehtävä tuntuu minulle aikamoiselta haasteelta.
Miten mie kirjoitan jostain itselleni tapahtuneesta asiasta, kun mie olen unohtanut kaiken,
ja ne vähän, joita mie muistan, on vähän mitä on..
Niitä mie en välitä esitellä, en siksi, että ne olis pahoja, vaan koska mie melkein häpeän niitä.
Sitä millanen ihminen mie olen ollut. Ihan syystäkin hävettää.

Mie rakastan kirjoittaa, kyllä, niin se on, mutta että itsestäni?
Ei, ei hyvänen aika, eihän se käy laisinkaan päinsä.
Mie en taida olla niitä ihmisiä, jotka mielellään kirjoittelee omia asioitaan, ja antaa ne ihmisten luettaviksi.
Tai noh, blogin muodossa kyllä, mutta tavallaan kaunokirjallisena tekstinä se on hieman eri asia, uskoisin.
Vaikka mistäpä mie mitään tietäisin ^-^

Koulu turhauttaa minut, mutta en taida olla ainoa. Ei, en todellakaan ole ainoa.

Valehteleminen ei ole minua varten, ei edes sen vertaa, kuin todenpuhuminen.

"Tyttö on kaunis ja ystävällinen,
 - minä vihaan häntä."